Oletin jo eilen että taudin selkä on taitettu, hyppäsin vanhan uskollisen selkään (polkupyörä) ja karautin alueelle tutkailemaan jo aamutuimaan tilannetta voiko pistää vehkeen syvälle. Ei voinut. Oli kertakaikkiaan liian jäässä maa vaikka aurinko siinä oli paistanutkin koko aamun. Pohdiskelin jotta ottaa viikon kaksi vielä ennen kuin pääsee aluetta taltuttamaan oikein kunnolla, kalkita pitäisi tässä jonain päivänä kuitenkin. Ja paskaakin pitäisi varmaan levittää. Kuin ajatusten lukijana Mestari sitten ehtoolla soitti ja kyseli josko on jo aika möyriä pelto ympäri. Ei ihan vielä kuitenkaan. Hän oli rouvalleen asennellut ansaria ja tänään kuulemma oli sitten harjakaisten aika.
Itse tämän hyvin vaikean taudin tiimoilta kävin tänään lääkärissä, veto on pois mutta oli pakko jaksaa. Vapun taikajuoma sima (kilju), sima (kilju) kertakaikkiaan alkaa valmistua. Siellä se köökissä pulputtaa kuin eräskin taho, saisipa nuo kaksi saman pöydän ääreen...
Köyhyys ei taloon kulje yksin, tänään sitten silakkaa oli lautasella, kermaviilikastiketta ja pottua.
Ai bergl... silakat vaan on niin hyviä. Ihan parasta hyvää. Mielestäni parempaa mitä tämä normilohi. Jota tulevalla viikolla on myös pannulla.
Ajattelin muuttaa päivän ateriointijärjestystä sillä tynnyrivaaalla käydessä lukemat näyttää himpun verran liian isoilta. Vanha vennamolaisuus tuntuu vuosien takaa puskevan pintaan. Tässä tapauksessa pekkavennamolaisuus. Toukokuussa lautaselta puuttuu tyystin possu, nauta ja kotkot kaikissa muodoissa. Ainakin se on tavoite. Päiväsaikaan töissä reilu salaatti, työpäivän jälkeen kotona tuore lämmin kotiruoka. Se on suunnitelma tulevaisuuteen ja toukokuussa sitten pääasiassa meren eläviä. Hummeria 30 vrk putkeen...
Kilj... Sima se siellä alkaa tekeytymään. Muuten pulputtaa jo.
Arkeen pikku silakkapihvisetti
Yrtitkin jo siellä huojuu kuin hattivatit ikään
Alla tagine päätynyt kaatopaikan sijaan hyötykäyttöön
Minäkin viikonloppuna jo kovasti heittäydyin kasvimaiden kimppuun, mutta olivat vielä ihan liian jäässä.
VastaaPoistaYrttejä täytyykin muistaa panna lisää, kun nyt on vain basilikaa tulossa. Jos ois oikein julma ja laittais ne kasvihuoneeseen kasvamaan. Saavat siellä sitten värjötellä huhtikuun kylmyydessä.
Silakkaa täytyisi opetella syömään. Inkoktina sitä jo kokeiltiin onnistuneesti, ja savustettunahan se on herkkua, mutta tavalliseen pannupaistoon tarttis jonkin jujun.
Saisi nyt sataa vaikka arkena kunnolla niin pehmenisi maa, poistuisi tuo pöly kaduilta ja loput lumetkin. Siltikin epäilen vaikka vapun jälkeen pääsiskin pellolle, ei taida omaa perunaa jussiksi saada. Vielä pitäisi suunnitella mitä tuonne pellolle ylipäätän laittaa. Älä nyt basiliskoja kiusaa kylmällä, kuolevat vielä. Mä tein silakat uunissa, ensin paritin ne, sitten avasin, maustoin, laitoin tuorejuustoa ja paritin ne taas. Päälle vielä ripaus mausteita ja parmesania. Hyvää tuli. Pannulla voisikin koittaa tehdä joku kerta niin että maustais ne ensin, pyörittelis sitten jauhoissa, munassa ja lopulta pankojauhoissa. Reilulla voilla paisto ja avot. Hiukan puikulamuusia kylkeen. Ei se sen kummempaa huuda. Sitten kävi mielessä tuo lohi että sen sitten chilillä ja inkiväärillä maustan, ja paistan pannulla.
VastaaPoista